Długie Pobrzeże -rantakadulta näkyy Motława-joen toisella puolella paikka, joka vuosisatojen ajan palveli ennen kaikkea työtä. Rantakadun laiturit olivat täynnä tavaroita kuljettavia aluksia, ja niiden takana kohoivat varastorivit. Varastosaari oli sataman tukikohta ja yksi kauppakaupunki Gdańskin tärkeimmistä paikoista.
Varastot ovat saarta vanhempia
Nimi kuvaa osuvasti alueen entistä käyttötarkoitusta, mutta kätkee pienen yllätyksen: varastot olivat täällä jo ennen saaren syntymistä. Vasta Uuden Motławan kanavan kaivaminen vuonna 1576 erotti alueen itärannasta. Länsipuolelle jäi entinen joenuoma, joka oli suunnattu kohti Główny Miastoa.
1500-luvulla täällä sijaitsi jo satoja varastoja. Niihin tuotiin pääasiassa viljaa, jota kuljetettiin jokiveneillä Puolan ja Liettuan valtakunnan syvältä sisämaasta, mutta myös humalaa, pellavaa, hamppua, hunajaa ja muita tavaroita. Joki yhdisti tuottajat satamaan, josta lastit saattoivat jatkaa matkaansa meriteitse.

Yöllä nostettavat sillat
Varastoidut tavarat olivat erittäin arvokkaita, joten saaria vartioitiin tarkasti. Yöksi sillat nostettiin ylös, mikä rajoitti pääsyä varastoihin. Vartioinnissa auttoivat myös koirat, jotka päästettiin irti pimeän tultua. Rantakatu, joka päivällä oli täynnä ihmisiä ja lastia, muuttui illalla suljetuksi ja vartioiduksi alueeksi.
Varkaudet eivät olleet ainoa uhka. Tulipalot ja tulvat tuhosivat tavaroita ja rakennuksia. OpasGalar Po Gdańsku” muistuttaa vuoden 1540 suuresta tulvasta ja tulipalosta, jonka Matternin jengi sytytti vuonna 1516. Sataman varastojen ylläpito vaati siis sekä tehokasta organisointia että jatkuvaa vartiointia.

Jokaisella varastorakennuksella oli oma nimensä
Valkoinen Ratsu, Punainen Leijona, Nooan arkki, Woli Łeb tai Kuoleman kallo — varastojen entiset nimet saattavat yllättää enemmän kuin kadunnimet. Ne auttoivat tunnistamaan yksittäisiä rakennuksia tiheässä varastorakennuskannassa. Niitä käytettiin vuosisatojen ajan satoja.
Näiden nimien ansiosta kaupan historia ei ole enää pelkästään tarina viljamääristä ja alusten lukumääristä. Yksittäiset varastot saavat oman identiteettinsä, ja entistä satamaa on helpompi kuvitella konkreettisena paikkana, jossa ihmiset löysivät päivittäin tiensä omaan varastoonsa.

Varastoista kaupungin uuteen osaan
1800-luvulla vesiliikennettä täydensi rautatie, mikä paransi varastojen palvelumahdollisuuksia. Arkistokuvat 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä osoittavat, että saari säilytti edelleen satamaluonteensa. Vuosi 1945 osoittautui katastrofiksi, kun merkittävä osa rakennuskannasta tuhoutui.
Sodanjälkeinen jälleenrakennus ja myöhemmät investoinnit muuttivat vähitellen tämän paikan käyttötarkoitusta. Nykyistä saarta ei enää kuvaa vanhoista matkaoppaista tuttu kuva laajoista raunioista. Historialliset viljavarastot ja nykyaikaiset rakennukset muodostavat uuden kerroksen sen historiaan.

Selkein piirre on edelleen saaren yhteys veteen. Motław-joelta katsottuna voi seurata rantaviivaa ja verrata nykyistä panoraamaa vanhoihin valokuviin. Juuri joen puolelta näkee parhaiten, miksi varastot rakennettiin juuri tähän paikkaan.
